Yksi unelma kotiinkuljetuksena, kiitos!

Mulla on unelmia. Mulla on unelmia, jotka mä haluaisin toteuttaa enemmän, ku mitään muuta tässä maailmassa.

- No miks sä et sit toteuta? Hyvä kysymys. Ehkä siksi, että mä koen sen matkan olevan liian vaikea mulle.

Niitä unelmia mä mietin, pohdin ja unelmoin intohimoisesti. Ne unelmat saa mut iloseks.

Mä en vaan uskalla ottaa sitä hyppyä tuntemattomaan. Mulla ei ole munaa siihen. Mua pelottaa.

Tai ehkä mä vaan odotan, että kohta joku pimpottaa ovikelloa. Mä juoksen avaamaan oven ja siellä oven takana seisoo lähetti sateenkaaren värisessä univormussa pilvi kulkuneuvonaan. Kädessä se lähetti pitää pakettia. - Yksi valmis unelma kotiinkuljetettuna, olkaa hyvä.

Lähetti lähtee ja mä pääsen avaamaan mun paketin, sen jossa on yksi valmis unelma. Mun unelma, jota mä pääsen vihdoinkin elämään.

Mutta en mä haluais sen menevän niin. Jokaisen ihmisen jokaiselle unelmalle on se oma polkunsa, jota pitkin kävelemällä sen voi saavuttaa.

Jos mä saisin unelmani toteutumaan vaan sohvalla istumalla tai dataamalla koneella, multa jäis kaikki kokemukset väliin.

Mulla ei olis mitään muisteltavaa. Ei noloja hetkiä, joille myöhemmin nauraisin vedet silmissä. Ei mitään tai ketään jota ikävöidä, jonka vuoksi itkeä. Ei naurunaiheita ei hymyssä suin tehtyjä päähänpistoja. Ei aihetta rakkaudelle, ei siis elämää.

Mulla olisi vain se mun unelma, se jonka se sateenkaaren värinen tyyppi toi mulle. Tekiskö se mut onnelliseks? Se unelma ja ne tulevat muutkin, jotka mä kuvastosta valkkaisin ja tilaisin ja jotka tuotaisiin taas kotiinkuljetuksena kotiovelle 'yksi valmis unelma kotiinkuljetettuna, olkaa hyvä' lauseen kera.

Ne polut jotka vie mun unelmille on kivisiä. Niissä on kuoppia ja mutkia ja ylä- ja alamäkiä. Niiden varrella on ylitsepääsemättömiä esteitä, jotka kuitenkin lopulta tahdonvoimalla ja intohimolla on mahdollista ylittää. Ja mikä tärkeintä, niiden varrella on kokemuksia. Niiden varrelta saan muistoja ja opetuksia, vaikka sitten kantapään kautta.

Ja ehkä mä olen pikkuisen masokisti, mutta mä haluan kulkea itse omat polkuni, tehdä omat valintani niiden mun unelmieni vuoksi.

Mä ostan hyvät kengät ja alotan sen matkan. Ja, jos ne kengät alkaa hiertää, mä heitän ne pois ja jatkan matkaa paljain jaloin. Läpi tuulen ja tuiskeen ja kantapäät veril mä vielä pääsen perille ja toteutan ne mun unelmat.

Ja ehkä sen matkal varrella mä löydän itselleni sen verran munaa, että en seuraavan matkan aloituspisteessä enää epäröi.