Something in my head

Pään sisällä pauhaa jos jonkinlaista ajatusta ja asiaa ja nyt sain taas osan ulos.

Seuraava terapiakäynti menee ensi kuun puolelle ja siihen mennessä on kulunut noin kuukausi edellisestä terapiakäynnistä. Ahdistaa melkoisesti, sillä toissa viikon tapaaminen peruuntui terapeutin poissaolon vuoksi ja viime viikon taas oman flunssani vuoksi. Pelottaa, etten selviä tällä korjattavalla päällä sinne asti.

Liimauskohdat ja teipit alkavat jo irtoilla ja ajatukset sekoittua ja myllätä!

Puhuimme terapeuttini kanssa viimeksi, että viikottaisten käyntien sijaan pidentäisimme väliä viikolla. Kahden viikon välein olisi siis terapiakäynti. Tällä hetkellä tuo tuntuu ihan mahdottomalta! Yli vuoden olen käynyt hänen luonaan kerran viikossa ja koska olen vieläpä pelokas muutosten suhteen niin kyllä ahdistuksen paloja nousee kurkkuun jos jonkin aikaa. Tiedän, että minun on uskottava itseeni ja aion onnistua tässäkin päämäärässä. Kuitenkin kuukauden tauko aivan yllättäen tekee takapakkia useammankin askeleen verran.

Kunhan pääsen seuraavaan terapiaani niin ehkäpä tilanne selkenee ja kahden viikon välein käyminen ei tunnu niin pahalta. Ensin on kuitenkin saatava rutiini taas käyntiin, se on minun kohdallani tärkeää.

Vaikka ahdistaakin ja takapakkia tulee hetkittäin lisää niin kyllä tästä selvitään! On pakko.

Ps. Ja kuin huomaamattani sain kirjoitettua kamppailematta näinkin pitkän pätkän! Kyllä mä selviän!