Vilperi

Ajattelin kertoa vähän meidän omasta möllykästä.

Tarkemmin ei Vilperin menneisyydestä tiedetä, mutta Kissanystävien sivuilla kerrottiin, että löydettäessä Vilperi oli todella loinen, alipainoinen ja aneeminen sekä haavoilla niskasta ja kasvoista. Vilperin selviäminen ei ollut ollut lainkaan varmaa hoitojen alkaessa.

Tuolloin Artturi nimeä kantanut Vilperi selvisi koetuksistaan. Painoa nostettiin pakastesein- sekä broilerin avulla ja pojalle oli löytynyt jo kotikin.
Jostain meille tuntemattomasta syystä Vilperi kuitenkin palautui takaisin Kissanystävien sijaiskotiin ja pysyvän loppuelämän kodin etsiminen alkoi alusta.

Löydettiin Vilperi Kainuun Kissanystävien sivuilta. Kotia etsi kovia kokenut, rupinenäinen kissa-poika. Markus otti luurin käteen ja 18.1.2014 haettiin Vilperi meille Paltamosta.

Meille tullessaan Vilperi oli todella arka. Se pelkäsi kovia ääniä sekä äkkinäisiä liikkeitä. Muutaman tunnin sängyn alla piileskelyn jälkeen, Vilperi kuitenkin lähti varoen tarkastelemaan ympäristöään.
   Jo samana iltana poika tuli sänkyyn, mun jalkopäähän nukkumaan.

Saatiin tietää Vilperin puolibarffaavan. Se siis syö raksuja, mutta muuten ainoastaan raakaa lihaa. Muutaman viikon yritin totuttaa Vipsua kaupan märkäruokiin, mutta poika ei vilkaissutkaan niiden suuntaan.

Jouduin siis alistua herran tahtoon. Aloin ostella kanaa, possua, nautaa ja kalaa. Totuin aika pian Vilperin ruokavalioon ja aloin nauttia ruokien paloittelusta ja pakastuksesta.
Uskalsin siirtyä kaupassa ällöämiini lihoihin. Siankieli- ja sydän onkin tullut meidän pienessä perheessä tutuiksi. Rakastan niiden pilkkomista. Kieli on Vilperin ehdoton lemppari! Lisäksi sydäntä ja kieltä jää aina porukoidenkin kissoille asti.

Nykyään Vilperi on aivan eri poika. Ei pelkää ovien avautumista eikä vieraita ihmisiä juuri ollenkaan. Ei välitä kovista äänistä tai äkkiliikkeistä.
Vilperi on todella ihmisläheinen kissa. Tykkää tulla syliin ja nukkua kainalossa selällään. Vilperi tulee aina yöksi sänkyyn viereen ja nukkuu meijän kanssa koko yön. Parhainta on sillon, kun Vilperi nukkuu kyljellään, kasvot muhun päin, pää mun tyynyllä.

Vilperi osaa myös näyttää tunteensa. Hammaspesun jälkeen herra mököttää hetken pöydän alla, mutta onneksi Vipsu on luonteeltaan niin ilopilleri, ettei mökötys jaksa kauan sitä kiinnostaa. On kivempaa tulla antamaan suukkoja mulle ja Makelle ja saada rapsutuksia.

Arka ja epävarma kissa on puolen vuoden aikana muuttunut täysin päinvastaiseksi olennoksi! On ollut upeaa seurata Vilperin kehittymistä. Heikosta ja arasta kissanressukasta on tullut reipas ja utelias sydänvaras.

Vilperistä ei kissa voi ihanammaksi muuttua.

Sylissä on parasta nukkua

Vilperi ei arvostanut mun datailua...

Vilperi otti selfien

Henni & Vipsu