Out of my head

Kursori vilkkuu valkoisella pohjalla. Rähmärihmastot peittävät silmämunani eikä räpyttely auta. Kuivat silmät ovat väsymyksestä johtuen yhä kuivemmat.

Lasken päiviä siihen, kun on aika ilmoittaa työkokeilupaikan tulos Työkkärin virkailijalle. Mistään ei kuulu mitään, kello käy, päivät vierivät – kohta loppuu aika.

   Ahdistaa. En saa vastausta mistään, se ei ole mun syyni, mutta tiedän, että työvoimaneuvojani käsissä se tulee kääntymään niin.

Väsyttää, en jaksa. Haluaisin saada edes kerran viikossa unta ennen kello neljää aamuyöllä. Mitä mä olen nyt tehnyt, mistä mua rangaistaan – taas kerran?

Rahaa ei tule mitään virallista kautta. Salla on ollut jälleen pelastajani viimeiset kuukaudet. Hävettää. Tuntuu, etten ole Sallan arvoinen.  En ansaitse sitä kaikkea hyvää, jota Sallalta saan. En ansaitse Sallaa.

Tuntuu kuin tarpoisin jatkuvasti rankassa lumituiskussa. Hetken saan hengähtää, kun uni saapuu. Sitten on noustava taas ja jatkettava matkaa.

Mutta minne kuljen? Päämääräni eivät toteudu, ei ole mitään, mitä tavoitella. Kuljen ympyrää, palaan aina siihen, mistä matkani aloitin – epäonnistumiseen, itkuun, väsymykseen ja ahdistukseen.

Tarvon eteenpäin, sisintäni myöten paleltuneena. On kylmä, tahtoisin vain istua hankeen ja jäädä siihen. Paikalleen jäätyminen, olisiko se muka pahempaa kuin ikuinen ympyrän käveleminen, ikuinen epäonnistuminen, ikuinen väsymys? Olisiko se pahempaa kuin jatkuva jumissa olo?

Ahdistaa, asiat ovat levällään. Pitäisi hoitaa muutamia ihan yksinkertaisia asioita, mutta en saa kiskottua itsestäni irti voimaa, en edes yhtä puhelinsoittoa varten.

Iho pahenee, seinät kaatuu päälle ja sydäntä puristaa. On vaikea hengittää, henkisesti ja fyyisesti.

En saa pidettyä pinoa pystyssä. Se on vinompi kuin Pisan kalteva torni ja se taipuu taipumistaan, kunnes se kohta kaatuu. Kaikki samalla kertaa, suoraan niskaan. Ei armoa.

Mä muserrun, en jaksa sitä painoa. En pysty kannattelemaan sitä kaikkea, hautaudun sen alle.

Nostan käden, tavoittelen tyhjyyttä. Toivon, että joku tarttuisi siihen, vetäisi minut pois kaiken painon alta ja auttaisi pinoamaan kaiken uudelleen, parempaan, tukevampaan järjestykseen.