Raaps raaps!

Kuten joka kesän alku, tämäkään ei ole poikkeus. Iho kiukuttelee oikein kunnolla. Se on kuiva, kiristävä, punainen, hilseilevä, kutiava ja paikoittain auki.

Taipeet ovat kovilla hikoamisen takia ja siksi ne ovatkin jatkuvasti auki. Luottoystäväni sinkkisukat pääsevät siis hoitamaan taipeitani jälleen kerran.

Selkä on kauttaaltaan kuiva. Käsivarret hilseilevät ja tuntuu, että aina liikkuessani jätän jälkeeni suuren ihopölypilven.

Päänahka on alkanut kutista melko voimakkaasti, samoin kasvot. Silmäluomet ovat pahimmat. Ne ovat niin kuivat, että halkeilevat  jatkuvasta rasvaamisesta huolimatta.

Merisuolankin olen saanut ottaa taas käyttöön. Viimeksi sekoitin keskenään rasvaa ja merisuolaa ja kyllä muuten kirveli! Iho kuitenkin rauhoittui älyttömästi, joten kirveleminen on hyvin pieni hinta rauhoittuneesta ihosta.

Tällä hetkellä mulla on enemmän rasvoja käytössä yhtä aikaa kuin yleensä. Perusvoiteena käytän Ceralan Plussaa useita kertoja vuorokaudessa. Lisäksi kortisonivoiteena toimii Apolar 0,1%, jota olen joutunut laittamaan silmäluomiinkin välillä. Kasvojen ihon ollessa erittäin kuiva, käytän Locobase Repairia, joka on ollut pelastus. Lisäksi käytössä on Protopic, jota käytän muutaman kerran viikossa ylläpitohoitona ihon ollessa rauhallisimmillaan.

Mä en tiedä, miksi kevät ja alkukesä runtelevat mun ihoa ihan urakalla. Keskikesää kohden tilanne usein rauhoittuu, joten voisin veikata siitepölyjen olevan syypää ihoni kunnon romahtamiseen. Lisäksi mulla on ollut paljon ahdistusta ja stressiä niin omien kuin muidenkin rahahuolien, ihmissuhteiden sekä omien ajatusteni vuoksi. Ja se näkyy samantien mun ihossani.

Ihottuman kanssa taisteleminen on rankkaa ja uuvuttavaa, mutta se on vain jaksettava. Voimaa on vain ammennettava jostain, vaikka vain ihan vähän. Eteenpäin mennään, vaikka yhdellä kädellä ryömimällä.