Kirkkovihkimnen ilman uskoa?

Yksi asia, jota en ymmärrä ja joka on mielestäni tekopyhää, on kirkkovihkiminen, mikäli toinen tai kumpikaan vihittävistä ei usko Jumalaan.

Miksi mennä naimisiin Jumalan kasvojen edessä, mikäli Jumalaan ei usko? Miksi vihkiminen täytyy saada kirkossa, joka on Jumalan huone? Miksi?

Yksi syistä on varmasti se, että se on totuttu tapa. Kai kirkossa vihkiminen sitten on vain niin hienoa, että se täytyy toteuttaa tekopyhyydestään huolimatta.

Olen järkeillyt asian seuraavalla tavalla. Häät ovat morsiamen prinsessapäivä. Satujen linnojahan ei Suomesta löydy, joten kirkko torneineen toimii korvaavana tekijänä. Kirkon pitkää käytävää kävellessään ja ihastuneita huokauksia kuullessaan, morsian saa tuntea olevansa prinsessa.

Silti, mielestäni tekopyhää toimintaa, jota en vain pysty arvostamaan ollenkaan. Ja ei, itse en ole mikään himouskovainen.

Vaikka Markus kuuluisi yhä kirkkoon, en haluaisi kirkkovihkimistä. Jos toinen ei usko niin mikä järki on tahtoa ja vannoa Jumalan kasvojen edessä? Olisi sama tahtoa vaikkapa Grumpy Catin edessä ja tämän siunaamana, sillä aivan yhtä paljon se Jumalan läsnäolo merkitsee, mikäli Häneen ei usko.

Itse en edes halua kirkkohäitä. En ole koskaan halunnutkaan. En koe tarvetta omalle prinsessapäivälle enkä suurille juhlille.

En tahdo häitä, tahdon avioliiton. Eikä meidän avioliittoomme tarvita muita (vihkijää ja todistajia lukuunottamatta), kuin vain minut ja Markus.