Oman kokemukseni pohjalta voin kertoa, että niillä taakse jääneilläkin ystävyyssuhteilla on ollut todella tärkeä merkitys.
Eräskin jo tovi sitten päättynyt ihmissuhde oli yksi tärkeimmistä suhteista elämässäni. Ylä- ja alamäkineen, kompuroimisineen ja kasvukipuineen tämä suhde johdatti minua eteenpäin elämässäni.
Kutsunkin tätä ihmistä Suojelijaksi.
Tämä ihminen oli kanssani teini-iän kamppailussa, koki rinnallani niin oman kuin minunkin kiusaamiseni. Hän oli rinnallani niin kosteissa illanvietoissa kuin syvällisissä keskusteluissakin. Hän oli käsittämättömän suuri tuki ja apu, kun kamppailin masennuksen kourissa, itsekin tietämättömänä, mitä seuraava päivä toisi tullessaan. Hän tuli luokseni ja haki minut kotoani, vaikka vain kauppaan. Hän teki niin paljon ja vielä enemmänkin auttaakseen omalta osaltaan minut pystyyn. Kerta toisensa jälkeen.
Mutta ehkä sen kuuluukin mennä niin, että Suojelijan osuus loppuu jossain vaiheessa. Ehkä silloin, kun ne omat jalat jälleen kantavat. Silloin Suojelija on tehnyt itsensä tarpeettomaksi.
Vaikka tämä suhde päättyikin kyyneliin, en vaihtaisi mitään. Tämä ihminen on osaltaan tehnyt minusta minut. Ilman häntä en ehkä olisi edes tässä.
Nykyään suupielet kääntyvät lähes poikkeuksetta hymyyn, kun muistelen häntä ja yhteistä matkaamme.
Olen onnellinen, että sain tuntea hänet. Onnellinen siitä, että hän jaksoi olla minun Suojelijani.
Kiitos.
Itse uskon että elämässä luonnollisesti tulee ja menee ihmisiä, mutta aidot siteet eivät katkea. Kliseisesti uskon että tosiystävät ovat he jotka pysyvät läpi elämän. Itse olen tullut tähän tulokseen.
VastaaPoistaMinulla oli joskus pari hyvää ystävää. Kuuntelin heidän huolet, yritin aina saada muut nauramaan typerillä vitseilläni ja tempuilla. Sitten sairastuin, ja se päättyi siihen. Nämä henkilöt olivat minulle tärkeitä, mutta loppupeleissä heidän siteensä minuun ei ollut tarpeeksi arvokas heille. Kun yritin selvitä enkä voinut olla samanlailla kuin ennen, nopeasti yhteydet katkaistiin. Siitä huolimatta miten olin ystävyyteemme panostanut.
Tästä syystä omaan korvaani särähti tämä: "Mutta ehkä sen kuuluukin mennä niin, että Suojelijan osuus loppuu jossain vaiheessa. Ehkä silloin, kun ne omat jalat jälleen kantavat. Silloin Suojelija on tehnyt itsensä tarpeettomaksi."
Mutta tiedän että et ole huono ihminen tai ystävä. Tahdoin vain jakaa oman näkemykseni. Muistelen lämmöllä aikaamme yhdessä (valitettavasti meidät erilleen vei meistä riippumattomat asiat).
Toivotan sinulle tässä lämmöllä hyvää ja onnellista elämää mikäli tiemme eivät enää satu kohtaamaan.
Tästä syystä omaan korvaani särähti tämä: "Mutta ehkä sen kuuluukin mennä niin, että Suojelijan osuus loppuu jossain vaiheessa. Ehkä silloin, kun ne omat jalat jälleen kantavat. Silloin Suojelija on tehnyt itsensä tarpeettomaksi."
PoistaEn tarkoittanut, että Suojelijan osuuden loppuessa se tarkoittaa aina ystävyyssuhteen katkeamista. Rooli voi myös muuttua. Itse olen ollut haavoittuvassa asemassa ja tällä hetkellä olen jollekin toiselle Suojelija, ystävyyssuhde on edelleen vahvasti olemassa vaikka roolit sen sisällä muuttuvatkin. Ja niin sen pitäisi ollakin. Ei mikään voi pysyä samanlaisena ikuisesti. Ihmiset muuttuvat ja kestävät suhteet sen mukana. Mikäli suhde katkeaa siksi, että ihmisen elämässä tapahtuu muutos, on molemmilla osapuolilla mielestäni vastuu suhteen katkeamiseen. Mikäli suhde on ollut tärkeä, on molemmilla syytä käydä se viimeinen keskustelu. Joskus suhteen katkeaminen voi tulla myös toiselle täysin yllätyksenä.
Itselleni on jokainen ystävyyssuhde ollut aito ja tärkeä, vaikka osa niistä onkin päättynyt.
En itse luetteloi ihmisiä enää tosiystäviin ja vähemmän hyviin sellaisiin, kaikilla on tarkoituksensa. Oma panostus ja halukkuus keskustella ovat minulle kaiken kulmakivi.
Kuitenkin, jos luetteloisin ystävät tosiystäviin ja muihin olisi tosiystäväni se ihminen, joka on ollut rinnallani 22 vuotta. Suhteemme on kestänyt pitkät välimatkat, uudet ystävät ja vuosien radiohiljaisuuden molempien osalta. Mielestäni hyvän suhteen täytyy kestää myös ne hetket, kun toinen ei pysty olemaan tavoitettavissa.
Kaikilla on omat demoninsa.
Kerroit, että sairastuit ja sen vuoksi ihmiset katkaisivat välinsä sinuun. Ilmeisesti minä olen yksi näistä ihmisistä, vaikka tämä onkin kokonaisuudessaan uutta tietoa minulle. Olen todella pahoillani. Toivon koko sydämelläni, että voit tänä päivänä paremmin ja olet tosiystäviesi ympäröimänä.
Tiedän, etten ole huono ihminen enkä ystävä, eikä kommenttisi tokikaan saanut minua ajattelemaan niin.
Kiitos toivotuksistasi, elämäni on nyt niin hyvää kuin se voi olla, enkä ole ollut koskaan onnellisempi.
Toivon kaikkea hyvää myös sinulle, kiitos, kun jaoit ajatuksiasi minulle.