It's okay to be gay

Ylen Homoillassa heitti joku ruutuun tekstiviestin, jossa pohdittiin, että liekkö homot Jumalan valuvirheitä. Itselläni keitti siinä vaiheessa melko lahjakkaasti ja tuon kommentin nähtyäni suorastaan suutuin. Ehkäpä kyseisen tekstiviestin lähettäjä on itse tämmöinen valuvirhe, ainakin tuolta osalta ajatusmaailmastaan, jota hän niin auliisti meille esille toi.

Jos kerran homoseksuaalit ovat saastaisia eikä heitä mielletä ns. normaaleiksi ihmisiksi, jos kerran Jumalakin on tätä mieltä niin miksi hän antaa homoille oikeuden elää ja olla tällä pikku pallolla? Miksei Hän rankaise näitä ihmisiä, jos he kerran ovat Hänenkin mielestään niin saastaisia ja epäkelpoja elämään heteroiden joukossa? Jumalahan teki ihmisen omaksi kuvakseen. Eikö ennen Aatamin ja Eevan rikettä ollutkin tarkoitus, että kaikki ihmiset ja eläimet eläisivät sovussa, oikeassa rakkauden harmoniassa keskenään? Jos saisimme yhä elää tässä paratiisissa, eivät ihmiset ajattelisi toisistaan pahaa värin tai seksuaalisen suuntauksen vuoksi. Silloin olisi okay to be gay.

Homot saavat olla ja elää, mutta avioliittoon ja omaan perheeseen he eivät ole oikeutettuja monenkaan mielestä. Avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi eikä sitä iänvanhaa tapaa saa pilata. Kirkko tuijottaa sukupuoleen, rakastuneet ihmiset sukupuolen sijasta toiseen ihmiseen itseensä. Harvoin se on sukupuoli, johon rakastutaan.
    Eräskin homojen adoptio-oikeutta ja näin olettaen myöskin koko sateenkariperhe kuviota vastaan oleva henkilö perusteli kantansa adoptio-oikeuden kieltämisellä mm. siten, että kuinka kaksi äitiä tai isää voivat selittää lapselle toisen puuttuvan vanhemman - siis puuttuvan sukupuolen käsityksen. Sen, mitä tarkoittaa äiti tai isä. Kuinka siis isän tai äidin, jota ei lapsella ole, pystyy selittämään lapselle.
Lapsella kuitenkin on kaksi vanhempaa, jotka tätä tukevat ja rakastavat, onko toisen vanhemman sukupuolella todella niin suuri merkitys? Entäs yksinhuoltajaäidit- ja isät. Sellaisessakin perheessä puuttuu toinen vanhempi, kuinka siis hekään selittävät puuttuvan vanhemman käsityksen lapselleen? Se, että lapsella ei ole sukupuolellisesti toista vanhempaa, ei tarkoita automaattisesti sitä, ettei lapsi tiedä mitä tarkoittaa äiti tai isä. Kyllähän lapset näkevät ydinperheitä tai sen toisen, puuttuvan vanhemman esim. kavereidensa kautta. He saavat käsityksen äidistä tai isästä piirretyistä, elokuvista, kirjoista ja koulussa. Yksinhuoltajienkin lapsista kasvaa kunnollisia, reippaita nuoria ja lopulta aikuisia. Ja jopa ilman sitä toista sukupuolta olevaa roolimallia.
Eikö siis pääasia ole se, että lapsi saa kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä terveeksi ihmiseksi?

Se, että etenkin kirkonmiehet- ja naiset perustavat mielipiteensä siihen, mitä kirkko sanoo, on säälittävää. Kun kirkolla on valmiit normit, valmiiksi tehty ajatusmaailma, ei kirkonihmisten tarvitse kuin hypätä valmiisiin raameihin. Onko mielipide silloin ihmisen itsensä vai kirkon?
Toki on helppoa sitten joskus tulevaisuudessa sanoa, että - en mä sitä mieltä ollut, mutta kun kirkko.
Poikkeuksia toki löytyy, onhan toki onneksi pappeja, jotka ajattelevat ihan itse omilla aivoillaan.

Ja sitten ne ihmiset, jotka sanovat, että - homot on ihan jees, ei mul oo mitään niitä vastaan, kuhan pysyy kaukana musta.
Havaittavissa pientä ristiriitaa.
Sitten tietysti nämä - kyllä mä homot hyväksyn.
Sehän on kiva, tosin, kuten Homoillassa jo sanottiinkin, voi hyvinkin olla, ettei tämä kyseinen seksuaalisen suuntautumisen edustaja tarvitse sua ja sun hyväksyntääs. Ei homojen tarvitse ruveta kyselemään muilta lupia tehdäkseen samoja asioita kuin muutkin ihmiset eikä varsinkaan jäädä odottamaan jonkun ahdasmielisen hyväksyntää siitä, että he "saavat" olla olemassa. Eihän niin tee heterotkaan.

Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei määrittele ihmisen arvoa. Tai ainakaan sen ei pitäisi. Onneksi sukupolvet vaihtuvat ja myöskin käsitykset erilaisuutta edustavista ihmisistä sen mukana. Ja kuten eräskin ihminen mulle sanoi, kirkon asemahan heikkenee koko ajan.