Ihmishirviö?

Kun aikuinen ihminen ei pidä lapsista se on kamalaa. Miksi sellaista ihmistä pidetään ihmishirviönä? Hei, mä sanoin, etten pidä lapsista, en syöväni niitä aamupalaksi.

Tuntuu olevan hyväksyttävämpää inhota teinejä, vanhuksia ja isoja koiria. Se on ihan ookoo. Teinithän huutaa ja polttaa, vanhukset haisee kuolemalta ja no, vanhalta, isot koirat on automaattisesti tappajia ja raivohulluja. Yeah right.

Mä en tykkää lapsista. En oo koskaan tykännyt. Tästä tietysti lasketaan pois läheiset räkänokat, joita palvon. Ei, se ei ollut sarkasmia.
Tuntemattomat lapset, jotka tuijottaa tai irvistelee, ei. Mä en myöskään tykkää siitä, että mun korvan juuressa huudetaan tai, että muhun tullaan koskemaan tahmaisilla käsillä. Mä inhoan tyttölapsia enemmän kuin poikia. Mä olen itse ollut lapsi ja tyttö ja tytöt vaan on yäk. Etenkin jatkuva näsäviisastelu ottaa aivoon.
Luoja, jos tai siis, kun joku on inhonnut mua mun lapsuusvuosinani, ymmärrän sen täysin. Olisin varmaan itsekin inhonnut, vaikken pahimmasta päästä ollutkaan.

Mun lapsikokemus ei muuten rajoitu yläasteen työharjoitteluun päiväkodissa. Lastenhoidosta 24/7 kokemusta löytyy paljon, ottaen huomioon, että olen lapseton.

Mä en silti tykkää lapsista. Varsinkaan vieraista. En tykkää jatkuvista kysymyksistä ja uteliaisuudesta. En siitä, että mua tullaan mustasukkaisuuspuuskassa tökkimään poskiin tai hakkamaan luudanvarrella.
En tykkää huutavista lapsista enkä vierastavista. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että riittää, kun katsot vierastavaa lasta ja tämä purskahtaa itkuun.
Mä en tykkää lapsista, jotka ajaa pyörillä muun päälle ja sen jälkeen lähtee seuraamaan mua mun kotiovelle.
Kiukuttelevat lapset saa mut huutamaan pääni sisällä. Itkevät vauvat, jotka ei vaan lopeta, oli kyseessä koliikki tai ei ärsyttää. Mä myönnän sen. Tiedän lapsen olevan sairas, mutta perkele, se itku ärsyttää silti.

Okei, nyt mä kuulostan ihan hirveeltä ilkimykseltä, joka rakastaa mauttomia vauvavitsejä ja haaveilee kiehauttavansa kitiseviä lapsia kattilassa.
Mutta ei, en mä ole sellainen!

Jos mä nään lapsen kassajonossa, en tietenkään näytä, etten kyseisestä yksilöstä tykkää. Hymyilen ja yleensä hymy tulee takaisin. Siitä tulee hyvä mieli.
Jos joku pienempi ipana tarvitsee apua vaikkapa saadakseen karkkipussin, johon ei yllä, autan.
Vasta keikalla suojeltiin pientä tyttöä, jotta sitä ei etuiltaisi tai tönittäisi. Eturiviin päästessä me päästettiin lapset meidän eteen.
Mä olen lastenhakkaamista, raiskaamista ja tappamista vastaan. Tunnen sääliä nälkää näkeviä lapsia kohtaan ja haluaisin auttaa jokaista.
Oonko mä ihan paatunut ihmishirviö? En mielestäni. Vaikka jostain ei tykkäisikään se ei sulje pois käytöstapoja.

Jos joku ei tykkää koirista, se on fine. Se ymmärretään eikä tällainen ihminen ole muiden silmissä hirviö. Jos ei tykkää lapsista, täytyy olla päässä vikaa. Viattomiahan ne lapset siihen on. Niin on, mutta niin on koiratkin. Mä en tykkää lapsista, mutta en esimerkiksi työnnä sellaista jalalla kauemmaksi, jos se tulee liian lähelle. Tai sano "hushus, poispois".  Koiria sen sijaan on ookoo töniä ja niille on oikeus puhua rumasti, jos ne tulevat liian lähelle.
Jos joku kehtaa siirtää kuolanaamaisen lapsen kauemmas itsestään niin sen jälkeen ollaan yltiöloukkaantuneita. Miten joku ei voi tykätä pikku Heikistä? Sehän on vaan kuolaa.
Öö, hyi? Ei mun tarvitse tykätä kenenkään kakaran kuolasta, en tykkää eläintenkään. Enkä omastani tai Markuksen.

Huonosti käyttäytyvistä lapsista en edes ala kirjoittaa, käytöksen takana on kuitenkin usein vanhemmat, jotka eivät komenna lapsiaan. Mutta, nekin ärsyttää. Ihan jokaisessa ikäryhmässä.

Ja on se niinkin, että aina ei vaan kemiat kohtaa lasten kanssa. Ihmisiä ne ovat nekin, vaikka se joskus onkin vaikeaa uskoa.

Kaikkein ironisinta on, että mä olen oikeasti hyvä pienten lasten kanssa. Musta tulisi loistava tarhantäti, jos vain kuolakoneet vetäisi mua puoleensa. Outoa vai mitä?

En tiedä edes, että miksi halusin tästä kirjoittaa. Ehkä siksi, että itse olen saanut kokea jotain halveksunnan tapaista, koska pidän enemmän eläimistä kuin lapsista. On tuhahdeltu, pyöritelty päitä, tuijotettu epäuskoisina ja hyökätty joukolla asiaa vastaan.

What can I say? Toinen tykkää suklaasta ja toinen mansikasta. Eikä kumpikaan ole sen huonompi, ei maku eikä ihminen.