Väärä mielipide?

Olen tässä muutaman päivän ajan pohdiskellut, haistellut ja maistellut hartaasti sanaa mielipide. Jokainen varmasti tietää sanan merkityksen. Mielipiteistä voidaan kiistellä ja niihin voidaan yhtyä. Ne ovat omia ja ne ovat toisten. Erilaisia ja samanlaisia.
Itse olen sitä mieltä, että jokaisen mielipidettä täytyy pystyä kunnioittamaan. Kenenkään mielipiteistä ei tarvitse tykätä eikä todellakaan olla samaa mieltä, mutta keskustelemaan pitäisi tarvittaessa pystyä.

Eriävistä mielipiteistä saa nimittäin hyvinkin usein asiallista ja ennen kaikkea opettavaista keskustelua aikaan. Toisen näkökulma avautuu itsellekin ja oman mielipiteensä saa silti pitää - jos näin vielä haluaa.

Valitettavasti liian usein vahvoja tunteita ja mielipiteitä herättävät keskustelut tai blogikirjoitukset aiheuttavat hyökkäyksen kirjoittajaa/keskustelun aloittajaa kohtaan. Omaa mielipidettä halutaan tuoda ilmi ja samalla lytätä ns. väärä. Jotkut näkevät naurettavan paljon vaivaa muuttaakseen toisen ihmisen mielipiteen. Miksi? Miksi on niin vaikeaa keskustella asiallisesti, vaikka mielipiteet ovatkin päinvastaiset?

Itse omaan vahvat mielipiteet. Tykkään tuoda niitä esille, keskustella ja väitellä. Mutta vain niin kauan, kuin kanssakeskustelijakin pysyy asialinjalla ja pystyy perustelemaan argumenttinsa keskustelukumppaniaan kunnioittaen.

Mielipidekeskusteluissa ei ole voittajaa. Ei ole oikeaa tai väärää. Minun mielipiteeni asiasta X ei ole sen oikeampi kuin tätä postausta lukevan henkilön.

Kunnioitan ihmisiä, jotka osaavat tuoda mielipiteensä julki asiallisesti. Eli siis toista haukkumatta ja itkupotkuraivareita vetämättä. Liika provosoituminen aiheuttaa usein vain kiukkuilua ja kommentteja, jotka ovat invalideja perusteluiden puutteen vuoksi. Ei, "koska oon tätä mieltä ja oon oikeessa" ei ole perustelu.
Mikäli asialinjaiseen keskusteluun tai väittelyyn ei pysty niin kannattaa miettiä hetki, että onko mielipiteitä vilisevä keskustelu tms. oikea paikka. Kunnioitus on avainsana.

Ja ei, kunnioittaminen ei tarkoita toisten nuoleskelua ja mielipiteiden hyväksymistä. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Tarkensin tätä siksi, että joskus myös sisälukutaidottomia ja tahallaan väärinymmärtäjiä siunaantuu keskusteluihin ja blogeihin. En tosin tiedä, mitä he siitä saavat irti. Toki se toimii ärsykkeenä, mutta pitää muistaa, että tekstien lukeminen on täysin vapaaehtoista.

Minä haluan jakaa mielipiteitäni niin kasvokkain kuin bloginikin kautta. Teen sen omalla naamalla ja omalla nimellä, rehellisesti kaiken kansan nähtävillä. Uskallan tehdä sen negatiivisista vastaanotoista huolimatta ja seison sanojeni takana.

En koe tarpeelliseksi piiloutua anonyymiyden tuoman muurin taakse.
Anonyymiys saa ihmiset heittelemään ilmoille aivopieruja. Etenkin haukkuminen on anonyymien mielestä kivaa. "Hähää, tunnen sut, mut laitankin anonyymisti vähän aivopieruja liikkeelle". On sääli, että ihmisillä menee muiden mielipiteet niin kovin helposti tunteisiin, että ilkeydet ovat ainoa keino olla eri mieltä. Anonyymisti tietenkin.
Olisi kiva nähdä, että tekisivätkö samaiset anonyymit samat ratkaisut, jos samalla pitäisi näyttää oma pärstä. Joko netissä tai face-to-face. Epäilen.
Kaksinaamaisuus on vitsaus, mutta tämähän on vain minun mielipiteeni. Toiset valitettavasti tykkäävät moista harrastaa.

Millainen maailma olisi, jos kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta? Itse en haluaisi olla klooni. En haluaisi olla vain kanssani samaa mieltä olevien ihmisten kanssa. Mistä sitten keskusteltaisiin? Siitä kuinka pinkki on ihana väri ja joulukuusi niin jouluinen? Mistään ei saisi mitään irti eikä oppisi mitään.

Elämästä tulisi ainakin yhtä tylsää kuin minun Naamakirjaprofiilini sisällöstä.