Where am I?

Räpäytän silmiäni ja palaan nykyhetkeen suuren fyysisen pahan olon saattamana. Poissaolokohtaukset ovat palanneet. Reilu vuosi meni ilman noita perkeleitä, mutta nyt ne vierailevat useammankin kerran viikossa.  Mä en käsitä. Pelottaa, hämmentää. Mitä tämä taas on?

Poissaolokohtaukset (tai mitä ikinä ovatkaan) ovat ihan kamalia. Kaikki on ihan ookoo, mutta sitten seuraavan kerran, kun aukaisen silmäni, olen jossain ihan ihme maailmassa. Sitä on vaikea selittää. Kaikki näyttää pikselimäiseltä siinä maailmassa, jossa sillä hetkellä olen. Äsh, ei sitä pysty kuvailemaan ollenkaan! Tajuan kyllä, että kohtaus on päällä ja se joko loppuu silmää räpäyttäessä tai sitten jatkuu niin kauan, kuin on jatkuakseen.
   Sieltä jostain palatessani, päälle hyökyy älytön huono olo. Tulee tuskanhiki, pyöryttää ja joskus oksettaakin. Sydän takoo hulluna. Sitten kaikki on ohi ja normaalisti.

En vaan ymmärrä, että mistä nämä johtuvat! Kohtaukset olivat niin kauan pois. Terapian alussa mulle sanottiin, että kohtaukset johtuvat luultavasti ahdistuksesta. Mutta oudointa on, että en mä ole koskaan tuntenut oloani ahdistuneeksi kohtausten ilmaantuessa. Eilenkin mä vain istuin porukoideni sohvalla pikkusiskolleni jutellen, kun yhtäkkiä huomasinkin olevani muualla.

Mutta ei negatiivista ilman jotain positiivistakin! Siivosin tänään! Oon niin onnellinen, että mä tunsin taas halua siivota. Sain jopa pestyt pyykit koneesta kuivumaan. Jes!