Ystävyys

Ystävyys, se on yksi merkittävimmistä asioista elämässäni. Ilman ystäviäni, maailma olisi silmissäni lähes väritön.
   Arvostan ja rakastan ystäviäni. Erimielisyydet, kinat eivätkä isommatkaan riidat muuta sitä.

Välejä on mennyt poikki, mutta ne on saatu ommeltua yhteen ja tiedän, että se ommel tulee pitämään.
   Jokaisella meistä on neula ja lankaa, jolla paikata repeämät, ne suuretkin.

Vaikka yhteen kursiminen voi sattua niin se on kaiken sen arvoista.
   Mutta, neulasta ja vahvimmastakaan langasta ei ole hyötyä, mikäli toinen ei ole valmis paikattavaksi.

Tiedän miltä tuntuu kaivata jotakuta niin paljon, että se sattuu. Kun on menettänyt jonkun itselleen rakkaan. Ei kuolemalle vaan vihalle, katkeruudella tai väärinymmärykselle.

Kipu hälvenee ajan kanssa eivätkä muistotkaan tunnu enää jääpiikin iskulta sydämeen. Ikävä kuitenkin muistuttaa.

Mielestäni koskaan ei ole liian myöhäistä korjata palanutta siltaa. Ommella ei tarvitse, mutta ehjä tie toisen luo ei ole huono asia ollenkaan.
   Ja tarvittaessa neula ja lanka löytyvät. Molemmilta.

Olen ylpeä ja onnellinen, että saan kuulua porukkaan, jossa voin olla oma itseni, ihan aina. Saan jakaa ilot ja surut. Olkapää löytyy, jos sellaista tarvitsee. Neuvoja saa kysymällä. Naurun jakaminen ystävieni kanssa on mahtavaa!
   Harmaimmankin päivän he värittävät kirkkaaksi.

Usko, Toivo ja Rakkaus, kolminaisuus, jota ystäväni minulle edustavat.