Sali-innostus jäi yhden kerran jälkeen kesken ja nyt yritän parhaani mukaan repiä itseäni niskasta. Valitettavasti se on niin hikinen, että ote vain lipsuu. Haha!
Näillä helteillä ei kyllä rehkiminen innosta. Edes ilmastoidussa salissa. Mutta, vielä mä saan niskastani kunnon otteen ja sitten lähtee!
Muuten olen oikeastaan vain lukenut paljon ja nauttinut rannalla hyvästä säästä ja ihmisistä.
Mutta viime päivät ovat menneet surussa.
Vilperi karkasi lauantaiyönä 26.7. eikä sitä ole näkynyt sen jälkeen. Mulla on kauhea huoli siitä. Facebookiin tein eilen katoamisilmoituksen ja sitä on jaettu jo 30 kertaa! Kiitos!
Vilperi on meillä ollessaan ollut sisäkissana. Nyt heinäkuun aikana ollaan käytetty Vipsua takapihalla ulkoilemassa, mutta sen pidemmälle se ei ole päässyt.
En tiedä ollenkaan, että onko Vilperi ennen ollut ulkokissa. Jos ei, meneekö se niin paniikkiin, ettei löydä enää kotiin? Pelkään kamalasti, etten näe mun vauvaa enää.
Olen käynyt joka päivä noin tunnin välein etsimässä Vilperiä. Viimeisen kerran yleensä puolen yön jälkeen. Kolme muuta kissaa juoksee kyllä pusikoista luokse, mutta Vilperistä ei näy karvaakaan.
Alan olla aika väsynyt. Pusikoissa rämpiminen uuvuttaa fyysisesti ja huoli ja murhe taas henkisesti.
Mutta mä haluan uskoa, että Vilperi pärjää kyllä. Sen on pakko!
 |
| Möksällä palvomassa aurinkoa |
 |
| <3 |
 |
| 26.7. Ennen Vipsun katoamista |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Eriävistä mielipiteistä huolimatta, toivon asiallista kommentointia, kiitos! :)
Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen: lovely_bunny_89@hotmail.com