Huhhuh! Saatiin Vilperi torstain ja perjantain välisenä yönä kotiin! Onneksi poika on perso kissanmaidolle. Laitoin takaovelle kulhon, jossa oli maitoa ja pian jo kuului ahnas lipitys makkariin saakka. Houkuttelin Vilperin maitopulloa ravistamalla sisälle saakka ja voi sitä helpotuksen tunnetta, jonka valtaan antauduin, kun takaovi pistettiin kiinni ja Vilperi oli sisäpuolella. Mun oma pieni kissani on vihdoin taas kotona!
Vilperi tarkisti asunnon kahteen kertaan, jonka jälkeen tuli onnellisena puskemaan ja vaatimaan meiltä silityksiä.
Nyt se on kaksi yötä nukkunut meidän välissä sängyssä, mitä se ei ole tehnyt pitkään aikaan. Rapsuttamisen saa lopettaa vasta sitten, kun Vipsu on itse sitä mieltä. Muuten herra puskee päällään kättä ja naukuu vaativasti. Ja mielellään me Vilperiä kyllä rapsutellaankin, vaikka maailma tappiin asti!
Kahta pientä nenässä olevaa haavaa ja suurta väsymystä lukuunottamatta Vilperi selvisi reissustaan ehjänä. Ei ollut poika juurikaan edes liannut itseään.
Kotona ollessa on kuitenkin turvallista keskittyä vain itsensä puhdistamiseen, joten sitä Vipsu on nukkumisen ja syömisen lisäksi harrastanut ahkerasti. Tavallista enemmän siis.
Seuraavaksi onkin vuorossa madotus, kynsienleikkuu ja mahdollinen Otita Para kuuri.
Oon niin onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Eriävistä mielipiteistä huolimatta, toivon asiallista kommentointia, kiitos! :)
Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen: lovely_bunny_89@hotmail.com