Isohirmusisko

Olemme pikkusiskoni Hennin kanssa todella läheisiä. 

Jokainen meidät tunteva tietää sen varmasti ja meidän side on sellainen, joka herättää ihailua ja jopa kateutta. Henni on mun toinen puoleni. 

Siksi Hennin armeijassa olon ajan mulla oli monesti vaikeuksia pärjätä yksin. Ja sana ”yksin” tarkoittaa siis ilman Henniä.

Google

Opin kuitenkin pärjäämään, mutta olen iloinen, että sain puolikkaani takaisin – vaikka pikkusiskon tapaan Henni osaa olla oikea pain in the ass.

Ihmisten on vaikea uskoa, kun kerron, että suhteemme ei todellakaan ole aina ollut näin läheinen. Että mä olen pienenä sadistisesti kiduttanut Henniä. 

Mun on todella vaikea uskoa sitä itsekään, sillä en muista noita karmeita tekoja. Hetkiä, kun olin isohirmusisko.

Henni on kertonut mun olleen todella kamala sisko. Itse muistan kerran, kun Henni oli todella pieni. Istuttiin hiekkalaatikolla ja mä tukistin Henniä kovaa, jotta saisin lohduttaa itkuista pikkusiskoa. Toistin tukistamisen aina, kun Henni rauhoittui. Tuo käytös on vielä normaalin rajoilla, siksi varmaan sen muistankin. Tekoni ällöttää mua silti. 

Mä olen käyttänyt henkistä väkivaltaa Henniin todella paljon. 

Oksetan itseäni ja jos pääsisin ajassa taaksepäin niin tukistaisin lapsiversiotani niin lujaa, ettei päähän jäisi karvaakaan. Oikeasti. Millainen sosiopaatin alku olen oikein ollut? Eniten mua surettaa se, että Henni muistaa kaiken.

   Enhän itsekään ole unohtanut kiusaamistani, kiusaajista puhumattakaan. Kamalia asioita kokeneet ihmiset eivät unohda, he sopeutuvat.

Mua todella ihmetyttää, että Henni on kaikesta sairaasta kidutuksestani huolimatta roikkunut mun mukana. 

Jos mä muistaisin kaiken saman kuin Henni, tulisin varmaan hulluksi. En haluaisi olla lähelläkään itseäni. Isosiskon kuuluisi suojella ja pitää huolta pikkusisaruksistaan. Ei yrittää hajottaa ja tehdä hulluksi kiusaamalla ja kiduttamalla. Hyi hitto.

Mä olen pyytänyt Henniltä menneitä anteeksi ja muuttaisin kaiken, jos voisin. Mä tuomitsen silloisen käytökseni ja olen todellan onnellinen, että Henni haluaa yhä olla mun toinen puoleni. 

Mutta mistä johtuu, etten muista sadistista käytöstäni? Ja miksi helvetissä edes käyttäydyin niin? Ja kaikkein tärkein kysymys on, miten Hennistä tuli tervejärkinen ihminen kaiken tekemäni jälkeen? 

<3