Minä ja sairauteni

Sairauteni määrittäävät millainen päiväni on. Ihottumani määrittää aina, mitä milloinkin voin tehdä.
 Toisinaan ihoni on niin käsittämättömän kipeä, että vaatteiden pitäminen päällä on suurta tuskaa ja usein päivä menee silloin kotona kipuillessa.
Toisinaan yllätyn ihoni hyvästä kunnosta ja niistä lähes rajattomista mahdollisuuksista, joita päivän aikana voin tehdä.
Päiväni kulkua määrittelee myös se, kuinka monta kertaa, mihin aikaan ja millä rasvoilla minun on ihoni rasvattava.
   Epilepsian myötä tullut matkapahoinvointi saa puolestaan lyhyetkin automatkat tuntumaan keskiaikaiselta kidutukselta.
   Astma ja allergiat määrittävät sen, milloin ja millaisiin paikkoihin voin mennä ja kuinka kauan pystyn kyseisessä paikassa olemaan.
   Kaiken yllämainitun lisäksi ovat sairauteni vieneet minulta mm. mahdollisuuden ajaa ajokorttia, opiskella valtaosaa eri aloista sekä rajoittaneet hyvin kapeaksi ne työt, joita pystyn tekemään.

Ihottuma on kuitenkin sairauksistani henkisesti vaikein kestää. Ihottumassa huonoja päiviä on enemmän kuin hyviä ja henkinen kuormitus on usein musertavaa. Ja kaikesta tästä selviän puhumalla tai kirjoittamalla. Saan apua henkiseen kipuun purkamalla pahaa oloani säie säikeeltä niille tärkeille ja rakkaille ihmisille. Ihmisille, joita olen itsekin aina valmis kuuntelemaan.
Jokainen purkaminen auttaa jaksamaan tämän taipaleeni kanssa päivästä toiseen.

Olen monisairas, mutta se ei missään nimessä tarkoita, että elämässäni olisi kaikki huonommin, kuin jollakin toisella.
   Useampaa sairautta sairastavana katson kuitenkin hyvin pitkälti maailmaa sairaan ihmisen lasien läpi. Vaikka pyrin elämään päivä kerrallaan mahdollisimman normaalia elämää, ei normaalius ole kuitenkaan koskaan täysin mahdollista.
Ja koska sairaudet ovat valitettavasti suuri osa elämääni, ovat ne myös mukanani koko ajan.

Karu fakta on siis se, että sairauteni tulevat kulkemaan mukanani koko loppuelämäni ajan. Ne tulevat olemaan puheissani ja ne tulevat edelleen määrittämään hyvin pitkälti päiväni ja mielialani kulun.
   Toisilla päivien kulun määrittää ura, toisilla lapset. Toisilla harrastukset, toisilla parisuhde, toisilla koti. Miksi sairaudet eivät saisi olla päivää määrittävä tekijä?

Minun kohdallani sairaudet eivät ole huomionkipeyttä tai kilpailua siitä, kenellä menee huonommin tai kenen stressileveli on pahin ja vaikein kestää.
En halua ihmisiltä sääliä siksi, että olen sairas. Toivon kuitenkin, että ihmiset ymmärtävät rajoitteeni ja niiden hartioilleni tuoman painon.
Jokaisella ihmisellä on elämässään vaikeuksia eikä niitä pitäisi koskaan arvostella saati vertailla tai vähätellä.

Yhtäkään sairautta en ole elämääni halunnut. Yhtäkään sairauttani en nosta jalustalle ja yhteenkään sairauteen en vertaa muiden ihmisten ongelmia, vaikeuksia tai stressiä.

Jokainen päivä on elämää, jota eletään eteenpäin, välillä räpiköiden, välillä liitäen.