Ylösalaisin

Se tunne on ihana, kun kaaoksen keskellä vihdoinki löytyy valoa. Kun kaikki kirkastuu ja elämänkulku lähitulevaisuudessa on selvä. Kristallinkirkasta ja helpottavaa. Se tunne on jotain aivan mahtavaa.

Ja sitten... BÄNG!

Yhtäkkiä se kristallinkirkas näkymä murenee, kaikki hämärtyy ja taas mä löydän itteni sen kaaoksen keskeltä.
Mutta tällä kertaa se kaaos onki ihan erilainen, ihan uus. Niiden entisten ikävien asioiden rinnalle on tullut ihan uusia, sellasia asioita, jotka saa ahdistuksen vaan kasvamaan.
   Ja se ahdistus kasvaa koko ajan, koska mä en yksinkertasesti tiedä mitä tehdä. Jokaisella valinnalla, jokaisella päätöksellä on aina se kääntöpuoli. Vaikka joku toimintatapa tuntuu nyt just hyvältä, mistä mä tiedän, että se on mulle eduksi myös muutaman kuukauden päästä? Jos se vaan saakin asiat pahemmiks ja jos sit onki entistä vaikeempi osata valita oikein. Tai, jos sellasta toimintatapaa kuin 'oikea' ei edes ole!

Sitä sanotaan, että kun tippuu hevosen selästä on vaan rohkeesti kavuttava sinne uudestaan.
Samaa pätee myös elämässä tehtäviin valintoihin. Sä voit tehdä tai oikeestaan sä tuut tekemään huonoja päätöksiä elämässäs. Okei, ei elämä siihen lopu, rohkeesti vaan teet uuden päätöksen, kapuat sen hevosen selkään etkä ala pelätä sitä.
  
Mä ite uskon tohon.
Okei, miks mä sitten olen tässä kaaoksessa ja ahdistuksessa edelleen, jos mulla kerran on välineet uusien valintojen tekemiseen?
Siksi, että ei nyrkkeilysäkkikään kestä lyöntejä loputtomiin. Jossain vaiheessa sen saumat ratkee ja kaikki valuu ulos.
Joo, kömpelö vertaus, mutta muhun pirun osuva. Mä olen tehnyt elämässäni hitosti päätöksiä paljon ratkaisuja ja... Saanut lähes kaikkien niiden vuoksi turpiin. Kun elämää koskevat - toinen toistaan - suuremmat päätökset osottautuu huonoiksi ja vetää sen maton alta aina uudestaan, alkaa ne saumat pikkuhiljaa ratkeilla. Ne kestää vielä muutamia lyöntejä, mutta jossain vaiheessa tulee se isku, joka katkasee sen kamelin selän. Eikä sen iskun tartte olla edes iso.
Sitten kaikki valuu ulos. Elämänhalu, motivaatio, järkevä ajattelu, rohkeus, mielenkiinto, päättäväisyys, halu selviytyä ja pärjätä, kyky ja halu tehdä niitä suuria päätöksiä. Yksinkertaisesti uskallus kiivetä sen hevosen selkään, joka sut on aina vaan tiputtanut uudestaan.
Maahan makaamaan jääminen tuntuu turvallisemmalta ja helpommalta vaihtoehdolta. Ei tarvii enää pelätä putoavansa, enää ei satu.
Mutta! Vaikka se tuntuu siltä aluks niin pitkällä tähtäimellä se vaan tekee hallaa ihmiselle ja vaikeuttaa uusien päätösten tekemistä. Kohta sä et teekään niitä ollenkaan.

Kyllä, jokaisella valinnalla, joka ikisellä päätöksellä on se kääntöpuoli. Ikävä tosiasia on se, ettei ykskään ihminen selviä tässä maailmassa tekemättä niitä. Oli ne sitten vääriä tai oikeita, ne muokkaa sun elämän.
Mun pitäis ottaa se hyppy sinne tuntemattomaan, mutta mitä jos mulla ei ookkaan laskuvarjoo? Tai mitä jos se ei aukeekaan? Mitä jos? Asioista pitäis vaan ottaa selvää eikä jäädä jossittelemaan.
Se vaan on niin pirun vaikeeta.