Spirometria

Spirometriassa on nyt käyty. Ja edelleen inhoan sitä.

Eli siis spirometriassa testataan ulospuhalluksen huippuvirtaus. Laitteella pystytään arvioimaan maksiminopeutta, jolla ilma virtaa ulos keuhkoista

Nenään laitetaan nipistin, ettei sen kautta voi vahingossakaan hengittää. Sitten laitetaan laitteen suukappale suuhun ja hengitellään muutaman kerran normaalisti. Sen jälkeen vedetään keuhkot täyteen ilmaa ja puhalletaan kova ja pitkä puhallus. Puhalluksen pitäisi olla yhtäjaksoinen kuuden sekunnin ajan! Siis aivan päinvastainen kuin PEF-mittariin puhallettava kova ja lyhyt  puhallus. 

Mulle tuo kuusi sekuntia on aina ollut silkka mahdottomuus ja on edelleen. 

Kaiken lisäksi puhallukset otetaan niin monta kertaa uudestaan, että käyrät täsmäävät edes jotenkin. Välillä alkoi jo silmissä sumentua.

Sitten annetaan avaavaa lääkettä - tässä tapauksessa Ventolinea, odotetaan viisitoista minuuttia ja puhalletaan uudestaan niin monta kertaa, että hoitaja on tyytyväinen ruudulla näkyviin käyriin. Itse en huomannut minkäänlaista eroa, pitkä puhallus oli aivan yhtä tuskaisaa kummallakin kerralla.

Kuuden sekunnin mittainen puhallus on paljon helpompaa, kun nenä on auki eikä suussa ole mitään ylimääräistä. Suuhun laitettava kappale vaikeuttaa jo itsessään puhaltamista. Tyhmää.

Joka tapauksessa, 16.9. lääkäri soittaa mulle ja saan tietää astman tilasta enemmän.

Näin pahana mun astma ei nimittäin ole ollut kahteentoista vuoteen, joten katsotaan, että vaihtuvatko lääkkeet vai nostetaanko vain edellisten annostusta. 

Muutaman viikon päästä olen taas tässäkin asiassa viisaampi.