Ihmissuhteet ja tunteista kertomisen pelko

Olen aikamoinen räsynukke. Läheisteni toimesta minua saa riepotella paljon ennen kuin napsahdan. Olen henkinen nyrkkeilysäkki. Otan vastaan iskuja niiltä, joista välitän. Vasta, kun alan valua hiekkaa, älähdän. Olen kynnysmatto, johon on hyvä pyyhkiä kaikki likainen ja taakse jätettävä. Kun olen riittävän täynnä kaikkea kantamaani saastaa, nousen ylös.

Mä en pidä konflikteista, mutta tiedän niiden olevan väistämättömiä jokaisen ihmissuhteen jossakin vaiheessa. En juokse niitä karkuun, en yritä lakaista ongelmia tai muiden tunteita maton alle. Ei tilanteen piilottaminen poista sitä. Ongelma vain kasvaa lisää ja jossakin vaiheessa se räjähtää.

Mä olen ihminen, joka ei tahdo koskaan loukata ketään. Pidän paljon sisälläni siksi, että päässäni pyörivät ajatukset voisivat pahoittaa jonkun mielen. Pidän tunteeni piilossa varjellakseni muiden tunteita, hullua.

Pidän suuni kiinni myös siksi, että sen aukaiseminen aiheuttaa aina konfliktin. Ison tai pienen. Ja aina se olen minä, joka päätyy pyytämään anteeksi. Ja anteeksi pyydettyäni elämä jatkuu samaa rataa. Ja koska kaikki jatkuu kuin ennenkin, mietin otettiinko tunteitani lainkaan huomioon, merkitsenkö edes mitään? Olenko hyvä tyyppi niin kauan, kun pidän kaiken sisälläni ja otan vastaan muiden iskut?
 
Kenenkään ei pitäisi joutua pyytämään anteeksi tunteitaan. Ihmisen täytyy saada olla pettynyt, iloinen, vihainen ja surullinen, kun siltä tuntuu.
Mä en tahdo pyytää anteeksi sitä, että tunnen. En tahdo tuntea itseäni huonoksi siksi, että kerron tunteistani ja ajatuksistani.

Otan itse vastaan paljon. Yritän ymmärtää ja auttaa. Tehdä kaikkeni, jotta toinen tuntee olevansa turvassa, tunsi hän mitä tahansa. Minulle on turvallista kiukutella, mulle saa huutaa tai pitää mykkäkoulua. Mua saa loukata pahastikin.  En lähde pyytämättä pois kenenkään läheiseni viereltä.
   Miksi siis itse pelkään kertoa tunteistani? Miksi minä en saisi puhua mieltä painavista asioista, vaikka ne eivät olisikaan kuulijoille mieluisia? Miksi minun täytyisi aina perääntyä ja varjella muita siltä, mitä pidän sisälläni?

Täydellistä ihmissuhdetta ei olekaan, mutta hyvässä suhteessa kenenkään ei pitäisi joutua pitämään kaikkea sisällään vain varjellakseen toisten tunteita.

Se ei ole tervettä.